Kokoomuksen linjan kirkastaminen vaatii kahteen tiukkaan kysymykseen vastaamista

Kokoomuksen itsetutkiskelun etsikkoaika alkoi, kun kevään eduskuntavaalit ja niitä seuranneet hallitustunnustelut johtivat puolueen oppositioon. Onko puolueella yhtenäistä viestiä? Ovatko liikkeen leirit liian kaukana toisistaan?

Tarve linjan kirkastamiselle on ilmeinen, ja sen paikka on nyt. Haluamme Helsingin Edistyskokoomuksena tarjota kaikille puolueemme linjasta kiinnostuneille kokoomuslaisille paikan tuulettaa ajatuksiaan kauttamme. Ole siis rohkeasti yhteydessä hallitukseemme, jos haluat kirjoittaa aiheesta blogiimme.  

Ennen keskusteluun ryhtymistä on hyvä kuitenkin tiedostaa, mistä tähän on tultu ja mitkä ovat keskeiset ratkaistavat kysymykset. Siksi on kurkistettava puolueemme aatteellisen konepellin alle.

Konservatismin ja liberalismin liitto

Konservatiivien ja liberaalien toinen toisiaan tasapainottava liitto on haastavuudestaan huolimatta ollut perinteisten laajapohjaisten keskustaoikeistolaisten puolueiden vahvuus. Sen avulla ne ovat vakuuttaneet suuren joukon maltillista äänestäjäkuntaa ja päässeet näin kantamaan vastuuta yhteisistä asioista. Kokoomus ei ole tästä poikkeus. Viimeisestä 32 vuodesta puolue on viettänyt hallituksen ulkopuolella vain neljä. 

Konservatismi ymmärretään tyypillisesti enemmänkin yhteiskunnan hallinnoinnin filosofiana kuin aatteellisesti eheänä ideologiana. Se on tuonut keskustaoikeistolaisuuteen jatkuvuutta, harkitsevaisuutta sekä vakiintuneiden instituutioiden kunnioitusta. Liberalismi puolestaan käsitetään enemmänkin yksilökeskeisenä aatteena kuin johtamisoppina. Se on tuonut kokonaisuuteen ihmisten vapauksien edistämisen lisäksi aimo ripauksen sosiaalista uudistusmieltä ja tulevaisuususkoa. 

Talouden vastuullinen hoitaminen, ahkeruuden arvostaminen, tieteen ja sivistyksen kunnioittaminen, demokraattisen oikeusvaltion vaaliminen sekä jaetusta turvallisuudesta huolehtiminen ovat olleet alueita, joissa liberaalien ja konservatiivien yhteisymmärrys on ollut kokoomuksessa suurinta. 

Jakavimpia aiheita viimeisinä vuosina ovat olleet niin kutsutut arvokysymykset, kuten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet tai maahanmuutto. Näissä erot avarakatseisemman urbaanikokoomuksen, josta oma stadilainen yhdistyksemme on yksi ilmentymä, ja pidättyväisemmän maakuntakokoomuksen välillä ovat olleet suurimpia.   

Puhdasoppisuutta esiintyy kuitenkin vain oppikirjoissa. Monisyiselle todellisuudelle dogmaattisuus on usein vierasta. Siksi on ymmärrettävää, että monelle kokoomuslaisellekin nämä kaksi suuntausta sulautuvat ongelmitta yksilölliseksi poliittiseksi identiteetiksi, jossa on piirteitä kummastakin ja joka elää maailman ja mielen muuttuessa.  

Vahvuudesta kompastuskiveksi?

Tästä ajoin jännitteisestäkin yhteispelistä syntynyt keskustaoikeistolainen dynamiikka on kaikesta huolimatta mahdollistanut suomalaisen kansanvallan toimivuuden sekä yhteiskunnan vakaan kehittämisen. Toimivakin poliittinen sapluuna vaatii silti aika ajoin fiksausta. Kokoomus on kerryttänyt tätä korjausvelkaa aivan liian pitkään. 

Lähimenneisyyden kokemukset ovat saaneet monet perustellusti epäilemään konservatiivien ja liberaalien koalition mielekkyyttä niin meillä kuin muualla. Viimeisimmän laajempaa huomiota saaneen kiteytyksen tästä keskustaoikeistolaisuuden pulmasta tarjosi politiikan toimittaja Riikka Uosukainen (Yle 13.7.2019). 

On totta, että nationalismilla, maahanmuuttovastaisuudella ja ympäristöhuolien vähättelyllä ratsastavat populistit haastavat perinteisten keskustaoikeistolaisten puolueiden konservatiivisiipeä ja ovat paikoin onnistuneet kaappaamaan niissä myös valtaa. Maltin järkikonservatiivit kokevat ymmärrettävästi tämän vyöryn edessä olonsa varsin tukalaksi. Tuoreehko The Economist (6.7.2019) tarjoaa tästä kehityksestä erinomaisen katsauksen. 

Toisaalla kaupungistumisen, avoimuuden, ympäristön ja vapaamielisyyden puolesta liputtavat liikkeet haastavat keskustaoikeistolaisten puolueiden liberaalia puoliskoa ja vetoavat etenkin nuoreen ikäpolveen. Näiden piirien uusvasemmistolaisuus vieraannuttaa kuitenkin monia markkinoiden vapautta ja julkisen talouden kestävyyttä alleviivaavia liberaaleja miltei yhtä paljon kuin konservatiivin kaapua ylleen sovittelevien uusoikeistolaisten vanhoillisuus ja nurkkakuntaisuus. 

Kokoomuslaisen dialogin paikka

Kokoomus on kahden tiukan kysymyksen edessä. Ensinnäkin, onko konservatismin ja liberalismin liitto myös tulevaisuudessa se periaatteellinen yhdistelmä, jonka kirkkaaseen näkemykseen ja vakaaseen johtajuuteen suomalaiset luottavat? Toisekseen, miten tämä liitto uudelleen solmitaan vastaamaan havaittuihin yhteiskunnallisiin haasteisiin, poliittisiin kehityssuuntiin ja väestöllisiin trendeihin?

Parhaat vastaukset näihin kysymyksiin löydämme vain perinpohjaisella, tosiasiat tunnustavalla ja toisia kunnioittavalla eli siis mitä kokoomuslaisimmalla dialogilla. Tässä jokaisen kokoomuslaisen, niin liberaalin, konservatiivin kuin näitä yhteensovittavan, on näytettävä esimerkkiä. 

Kokoomuslainen, mikä on sinun vastauksesi? Kerro se meille ja muille.     

Joonas Mikkilä
puheenjohtaja
Helsingin Edistyskokoomus ry


Kirjoitus on osa Helsingin Edistyskokoomus ry:n Mihin menet kokoomus? -blogisarjaa, jossa kokoomuslaiset käsittelevät puolueen poliittista linjaa ja sen tulevaisuutta. Kiinnostuitko kirjoittamaan? Ota yhteyttä hallitukseemme.

Kuva: Kostiolavi (Pixabay)

Posted in Kannanotot ja tiedotteet.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *